Pöytäroolipelaaminen
Pöytäroolipelejä on monia erilaisia ja niissä on usein jokaisessa pelissä omat sääntönsä. Pöytäroolipelaaminen on yhteisöllistä tarinankerrontaa, jossa on tietyt säännöt tuomassa raameja. Yksisarvispöytäroolipelissä on hyvin mukautuvat ja kevyer säännöt, jotka voi löytää "säännöt" osiosta.
Pöytäroolipeleissä melkein kaikki pelaaminen tapahtuu yleensä pään sisällä mielikuvitusta käyttäen. Pelissä on pelinjohtaja, eli hän joka luo maailman sekä pelaajat, jotka kukin luovat yleensä yhden hahmon peliin. Pelinjohtajalla olisi hyvä olla hallussaan ainakin pelin säännöt jota pelataan sekä jokin valmisteltu seikkailu. Valmiita seikkailuja löytyy pöytäroolipelikirjoista paljonkin ja Yksisarvisten Universumin sivuilta valmisseikkailuita löytyy kaksi kappaletta kohdasta Tulosteet.
Pelaajia on hyvä olla 2-5, riippuen pelonjohtajan kokemuksesta ja pelaajien kärsivällisyydestä. Isommallakin porukalla pelaaminen onnistuu, mutta aikaa kannattaa varata reilusti. Ensikertalaisten kanssa peliin kannattaa varata myös rutkasti aikaa, sekä hahmojen luomiseen että sääntöjen kertaukseen.
Oheisessa esimerkissä pelinjohtaja kuvailee maailmaa, johon pelaajat saapuvat. Pelaajat liikuttavat siis vain omaa hahmoaan ja vaikka Yksisarvisten Universumissa melkein mikä vain on mahdollista, ei kaikki kuitenkaan ole. Esimerkissä pelaaja ei ole kirjoittanut varusteluetteloonsa taskulamppua, joten hänen täytyy keksiä jokin muu tapa jotta hahmo voi valaista ympäristöään.
On myös tärkeää että varsinkin uusien pelaajien kanssa tehdään selkeä ero hahmon ja pelaajan välille. Hahmo saattaa jostain syystä olla ilkeä toiselle hahmolle tai tehdä vahingossa hieman hölmöjä päätöksiä. Konfliktit tuleekin aina keskustella auki pelaajien kanssa ja varmistaa, ettei hahmojen välinen ristiriita siirry pelaajiin. Hahmojen välisiä konflikteja voi välttää esimerkiksi kertomalla, ett he ovat kaikki yhteisellä tehtävällä ja valittu siihen juuri sen vuoksi, että tulevat toimeen keskenään.
Pelinjohtajan kannattaa myös pitää huoli, että jokainen pelaaja saa vuorollaan sopivasti aikaa puhua. Jotkut pelaajat voivat olla hyvinkin innokkaita kertomaan mitä hahmo tekee, toiset puolestaan hiljaisempia. Pelinjohtajalla on oikeuksiensa lisäksi siis vastuuta pitää huoli, että kaikki pelaajat saavat oman osansa valokeilasta.
Pelinjohtaja: Hahmonne materialisoituvat pimeään metsään, planeetalla jota tutkitte on tullut jo yö. Ette näe eteenne kunnolla, mutta kuulette rasahduksia ja ääniä. Taivalla kaksi kuuta loistaa sirppien muodossa ja varjot näyttävät pitkiltä ja kalpeilta. Ilma on viileä, mutta ei liian kylmä. Mitä teette?
Pelaaja 1: Laitan taskulampun päälle!
Pelinjohtaja: Hmm, sun varusteissa ei ollu taskulamppua eli se on mahdonta. Olisiko jotain muuta ehdotusta?
Pelaaja 1: Eiku nii joo! Hei, mä oon kristallinen yksisarvinen, voinko mä laittaa mun sarven loistamaan oikein kunnolla mun taikavoimien avulla?
Pelinjohtaja: Todella hyvä! Joo, eli käytät sun taikavoimia ja saat teille vähän valoa. Nyt näette, että seisotte pienellä aukealla heinikossa. Metsän puut kaartuvat yllenne uhkaavina ja... heittäkääs mulle valppaus!
Pelaaja 1: Äh, mä en oo yhtään valpas sain ykkösen!
Pelaaja 2: Mulla tuli yheksän!
Pelinjohtaja: Okei, eli kristallisarvinen on niin hämmentynyt omasta valaistuksestaan ettei huomaa mitään, mutta tää toinen huomaa että metsän rajasta on lähtenyt kulkemaan teitä kohti jokin nelijalkainen olento, ei mitenkään kovaa vauhtia vaan tosi varovaisesti.